Fiksut!

Vaan kyllä on lammas viisas ja erityisen herkkä eläin! Sen opin tänään todella.

Ruohot on aika hyvin syöty laitumelta ja minulla on tullut halu viedä lampaita vähän muihinkin paikkoihin tässä pihassa. Jotta pääsisivät tuuheaan ruohoon ja ruohonleikkuutoimintonsakin tulisi hyödynnettyä, pyysin lainaan lampaiden pantoja. Tänään sain pannat ja narut, ja ajattelin että nyt sitten vaan menen ja tuon elikot narussa pihaan. Niin kyllä oli itsellä väärät luulot itsestäni ja lampaista! Luulin, että kun ne aina niin tulevat rapsutettaviksi, niin että saisin ne ihan helposti kaulapantaan. Vielä mitä! Lampaat tajusivat välittömästi aikeeni eivätkä tulleet lähellekään, kun pannat olivat käsissäni. Ja kun leivän kanssa yritin houkutella niitä, niin tulivat lähelle, mutta heti kun päässäni kävi ajatuskin siitä että nyt nappaan lampaan, niin jo siitä ajatuksesta lampaat kavahtivat kaksi metriä kauemmaksi. Ne todella lukivat ajatuksia! Se oli aivan ihmeellistä. Jos jätin pannat pois, niin ne tulivat silitettäviksi, mutta jos pannat olivat mukana, vaikka piilossakin, niin heti ne pitivät selkeän hajuraon eivätkä tosiaan olleet leivälläkään huijattavissa. Kyllä on ihmeellisen herkkä vaisto niillä! Tuntui aivan käsittämättömältä että sylilampaani eivät nyt tulleetkaan syliin, kun aavistivat että jotain on tekeillä. Saa nyt sitten nähdä saanko niitä missään vaiheessa pantaan. Olisi vaan ollut hauska tuoda niitä pihaan. Ja en nyt vielä toivoani ole menettänyt, mutta pitää koittaa keksiä miten homma voisi onnistua.

Lampaita ei oikein ole liekaan luotu selvästikään. Mutta kun en ole näihin sellaista paimensuhdetta saanut luoduksi, niin eivät ne nyt minunkaan perässäni pihaan kävele tai pelkäisin että karkaisivat tielle. (Kyllä ne perässäkin kävelee, mutten tiedä että kuinka pitkään kävelisivät.)

Kyllä tämä tämänpäiväinenkin oli ihan puhuttelevaa. Jeesus, hyvä paimen, ei käytä lammaspantoja omillaan. Hän ei pakota mihinkään eikä sido. Hän tosiaan vain kutsuu nimeltä ja häntä saa seurata vapaaehtoisesti tai sitten olla seuraamatta. Moni kavahtaa turhaan Jeesusta, jos joskus on joutunut vääränlaisen ”käännytyksen” kohteeksi. Sellaisen, jossa on ollut jotain pakottavaa ja ahdistavaa. Näilläkin lampailla saattoi olla jotain kokemuksia pannoista, jotka olivat jääneet niiden mieleen. Monilla on hengellisiin asioihin liittyen jotain ahdistavia (tai tylsiä) kokemuksia, joiden perusteella (tieten tai tiedostamatta) kavahtaa heti kun puhutaan Jeesuksesta. Joka on kuitenkin hyvä paimen toisin kuin minä joka yritän sitoa lampaita..

Vaan on se hyvä että lampaalla on herkkä vaisto. Niin pitäisi uskovillakin olla että ymmärtäisi kavahtaa vääriä asioita. Että olisi niin herkkä että osaisi erottaa, mikä on Jumalasta ja mikä ei. Lampaan vaisto on herkkä ja jos elämme lähellä Jumalaa, niin Hän pitää myös henkemme herkkänä että osaamme varoa asioita, jotka eivät ole hyväksi. Jos taas alkaa elää ”maailman mukaan”, niin sitten henkikin turtuu, kuka vaan voi sitoa ja sitten viedään kuin pässiä narussa. (En kyllä tiedä miten pässiä viedään narussa, kun en nyt saanut uuhiakaan vietyä narussa..)

Pitää joskus toisella kertaa kokeilla lampaiden naruunlaittoa..

Kesyyntyneet

Lammasjuttuja ei ole tullut kirjoitettua aika vähän. Vaikka lampaat ovat tosi ihania. Päivittäin niitä saa käydä paijaamassa. Ja kovia ovat syömään. Nyt ovat syöneet jo melkein kokonaan laitumensa tyhjäksi. Kaadamme pajuja ja muita puita, jotta lampaat pääsevät syömään lehtiä niistä. Ja suunnittelen myös pantojen hommaamista elikoille, jotta ne voisi kuskata muuallekin laiduntamaan.

Se on niin hienoa, kun lampaista on tullut niin kesyjä. Alussa ne olivat paljon arempia. Felicia, musta pieni lammas, oli aluksi kaiken arin. Se pysyi ihmisestä kauimpana eikä antanu koskettaa itseään. Nykyään tilanne on täysin päinvastainen: Felicia on ensimmäisenä juoksemassa vastaan ja haluaa eniten silityksiä. Gogo on myös kova tunkemaan syliin. Doril ja Donitsi tyytyvät vähän vähempään silitykseen. On niin hassua kun kaikki lampaat niin kovasti kuitenkin pitävät silityksistä ja rapsutuksista. Yksin on vähän haastavaa silittääkin neljää lammasta yhtä aikaa, kun kaikki vielä puskevat syliin!

Tässä meidän kylällä on muitakin lampaita ja olen käynyt niitäkin vähän katsomassa, mutta ne eivät ole näin hellyydenkipeitä kuin nämä lampaat. Tai siis eivät uskalla olla niin hellyydenkipeitä, vaan ovat paljon arempia. Kyllähän nekin äkkiä kesyyntyisivät, kun joku vaan menisi leipäpalojen kanssa muutaman kerran niitä tervehtimään.

Arkuutta ja sellaista olen tässä vaan miettinyt. Itse tietysti tykkää kun kaikki lampaat tulevat syliin ja kaikki haluaa tasapuolisesti rapsuttaa. Sitten on surku, jos on joku arempi. Kaikki lampaat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.

Jeesuksellekin, hyvälle paimenelle, kaikki lampaansa ovat aivan yhtä arvokkaita. Mutta sitten voi vain olla että joku ihminen pitää Jeesukseen enemmän etäisyyttä kuin joku toinen. Ettei uskalla lähestyä, ajattelee että Herra kuitenkaan minun seurassani halua olla, että käyttää muita mieluummin tai jotain sellaista. Onhan sitä itsensäkin näistä ajatuksista löytänyt ja itse asiassa löytää edelleen. Mutta sitten on hyvä saada nähdä ja oppia lampaiden kautta, että jokainen lammas on kyllä yhtä tärkeä ja oikeutettu tulemaan paimenen luo. Että se riippuu oikeastaan lampaasta, kuinka lähelle se haluaa tulla. Vähitellen saa rohkaistua tulemaan yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, ihan sylilampaaksi asti.

Felicia oli kaikkein arin, mutta siitä tuli kaikkein rohkein. Rohkea pikku lammas, joka nykyään melkein vetää laumaa, vaikkei johtajalammas olekaan. Silti ensimmäisenä juoksemalla ihmisten luo, Felicia saa muutkin mukaansa.

Raamattu kehottaa: ” Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak. 4:8). Jeesus haluaa kesyttää lampaansa, jotta voisi olla niille hellä, hoivata haavoja ja muutenkin antaa turvaa. Aralla lampaalla on kovasti pelkoja, kun se pelkää paimentakin, vaikkei yhtään tarvitsisi.

Juttelua lampaille

Tämä teksti auetkoon jollekulle jos aukeaa..

***********************************************'


Lampaat, lampaat, ihanat lampaat.

On Paimenen ääni hellä. Ja lampaat tuntevat hänen äänensä.

Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.

Onhan vain yksi Paimen ja yksi lauma.

Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat, mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoitettuja, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi, hajaantuneet ne ovat. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla, pitkin maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. (Hes. 34:2-6)

Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten kaitsennastaan eivätkä paimenet enää saa kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa. Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. (Hes. 34:10-11)

Kadonneet tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. (Hes. 34:16)

Lampaat, lampaat, ei jäädä karsinaan. Hän tahtoo viedä meidät ulos.

Viheriäisille niityille, virvoittavien vetten äärelle. Sinne missä saa levätä.

Lampaat, lampaat, oletteko rakastuneet karsinaan? Lampaat, lampaat, ei tarvitse pelätä.

Lampaat, lampaat, ei Hän heitä yöhön. Lampaat, lampaat, Hän itse kulkee edellämme: ”Minä olen se hyvä paimen”. Se taitava paimen.

Hän vie meidät uusille laidunmaille. Siellä ruoho viheriöi. Eikä lihavat lampaat sorra heikkoja lampaita, sillä ne jotka eivät tahdo noudattaa Hänen ääntänsä, jäävät karsinaan.

Älkää rakastako karsinaa. Älkää katselko taakse. Muistakaa Lootin vaimoa.

Lähtekää siitä ulos te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. (Ilm. 18:4)

Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta hän ei ole parantunut. Jättäkäämme hänet ja menkäämme pois. (Jer. 51:9).

Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä. (Jer. 50:8). Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta. (Jes. 48:20)

Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin Henkensä, älkää hukkoko sen synteihin, sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut. (Jer. 51:6)

Lähde pois sen keskeltä, minun kansani ja pelastakoon kukin henkensä Herran vihan hehkusta. (Jer. 51:45).

Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat. Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.” (Jes. 52:11-12.)

Ihanat lampaat, tulkaa, juokaa. On Paimenen suoja todellinen, karsina niin ihmistekoinen. Piskuinen lauma, kädessä Herran, yksi on sydän, nähdään sen verran, laumansa todellinen, laumahenkenä voima rakkauden.