Kesyyntyneet

Lammasjuttuja ei ole tullut kirjoitettua aika vähän. Vaikka lampaat ovat tosi ihania. Päivittäin niitä saa käydä paijaamassa. Ja kovia ovat syömään. Nyt ovat syöneet jo melkein kokonaan laitumensa tyhjäksi. Kaadamme pajuja ja muita puita, jotta lampaat pääsevät syömään lehtiä niistä. Ja suunnittelen myös pantojen hommaamista elikoille, jotta ne voisi kuskata muuallekin laiduntamaan.

Se on niin hienoa, kun lampaista on tullut niin kesyjä. Alussa ne olivat paljon arempia. Felicia, musta pieni lammas, oli aluksi kaiken arin. Se pysyi ihmisestä kauimpana eikä antanu koskettaa itseään. Nykyään tilanne on täysin päinvastainen: Felicia on ensimmäisenä juoksemassa vastaan ja haluaa eniten silityksiä. Gogo on myös kova tunkemaan syliin. Doril ja Donitsi tyytyvät vähän vähempään silitykseen. On niin hassua kun kaikki lampaat niin kovasti kuitenkin pitävät silityksistä ja rapsutuksista. Yksin on vähän haastavaa silittääkin neljää lammasta yhtä aikaa, kun kaikki vielä puskevat syliin!

Tässä meidän kylällä on muitakin lampaita ja olen käynyt niitäkin vähän katsomassa, mutta ne eivät ole näin hellyydenkipeitä kuin nämä lampaat. Tai siis eivät uskalla olla niin hellyydenkipeitä, vaan ovat paljon arempia. Kyllähän nekin äkkiä kesyyntyisivät, kun joku vaan menisi leipäpalojen kanssa muutaman kerran niitä tervehtimään.

Arkuutta ja sellaista olen tässä vaan miettinyt. Itse tietysti tykkää kun kaikki lampaat tulevat syliin ja kaikki haluaa tasapuolisesti rapsuttaa. Sitten on surku, jos on joku arempi. Kaikki lampaat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.

Jeesuksellekin, hyvälle paimenelle, kaikki lampaansa ovat aivan yhtä arvokkaita. Mutta sitten voi vain olla että joku ihminen pitää Jeesukseen enemmän etäisyyttä kuin joku toinen. Ettei uskalla lähestyä, ajattelee että Herra kuitenkaan minun seurassani halua olla, että käyttää muita mieluummin tai jotain sellaista. Onhan sitä itsensäkin näistä ajatuksista löytänyt ja itse asiassa löytää edelleen. Mutta sitten on hyvä saada nähdä ja oppia lampaiden kautta, että jokainen lammas on kyllä yhtä tärkeä ja oikeutettu tulemaan paimenen luo. Että se riippuu oikeastaan lampaasta, kuinka lähelle se haluaa tulla. Vähitellen saa rohkaistua tulemaan yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, ihan sylilampaaksi asti.

Felicia oli kaikkein arin, mutta siitä tuli kaikkein rohkein. Rohkea pikku lammas, joka nykyään melkein vetää laumaa, vaikkei johtajalammas olekaan. Silti ensimmäisenä juoksemalla ihmisten luo, Felicia saa muutkin mukaansa.

Raamattu kehottaa: ” Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak. 4:8). Jeesus haluaa kesyttää lampaansa, jotta voisi olla niille hellä, hoivata haavoja ja muutenkin antaa turvaa. Aralla lampaalla on kovasti pelkoja, kun se pelkää paimentakin, vaikkei yhtään tarvitsisi.